Kypsensin eilen illalla broileriruukkua pikkasen liikaa, joten tänään oli sitten melkosen kuivakka eväsruoka töissä mukana. Töiden jälkeen sitten kävin pikaisesti ostamassa lähikaupasta ennen kotimatkaa suklaapatukan. Se suklaa oli entinen ennen kuin kilometri oli kulunut.

Tuli mieleen kun pari kk sitten lapsen kanssa kävin ruokakaupassa. Lapsi lykkäsi pikkuostoskärryjä, joihin kerättiin ostoksemme. Unohdin jotakin ja jätin lapsen karkkihyllyjen väliin odottamaan kärryjen kanssa. Palasin pian takaisin. Lapsi oli tullut jonkin matkaa minua vastaan ( ilman kärryjä) ja ilmoitti nojautuen eteenpäin. " Äiti, meillä ei ole kotona huklaata. " " Mitä?" " Meillä ei ole kotona huklaata." 

Olihan meillä suklaata kotona, mutta en minä lapselle kaikkea sentään paljasta...ja tuon lohdutuspalkintosuklaan tuoksu ehti hävitä 60 km aikana;) 

Toinen hyvä puoli tuossa pitkässä työmatkassa on se, että ei ehdi ostoksille. Kotiin ei siis tule lisää tavaraa, mutta ei sitä kyllä lähde valitettavasti poiskaan.