Elän jännittäviä loppukirin aikoja. Lapsen pienet vaatteet pitäisi saada myydyksi ja loput sälät siivottua ulos kotoa. Aikaa vajaa kaksi viikkoa, koska mennään käymään muutamaksi päiväksi mökille ja mummolaan. 

Kun miettii elämää pari vuotta sitten niin erilaista on.

Olen oppinut

- käymään postin heti läpi, mainokset mahd. selaamisen jälkeen heti roskiin, laskut laskutaskuun jne. Ja olen perunut kaikki tilaamani lehdet 

-laittamaan tavarat käytön jälkeen paikoilleen heti eikä vasta joskus

- luopumaan aikansa palvelleesta tai muuten tarpeettomasta tavarasta

- viemään tavaroita paikoilleen lähtiessäni huoneesta

- tiskaamaan tiskit saman päivän aikana - tiskivuoret kadonneet

Vielä tarvisi oppia 

- Suunnittelemaan ruokaostokset / ruokalista 

- Pitämään ns. pakastinpäiväkirjaa ( viime viikolla vastaan tuli pakastimesta liki 4 v vanha perunamuusijauhepussi, lapsen vauva-ajan peruja!) 

- Pyykkihuollon järkeistäminen ja ryppyistenvaatteiden silittäminen 

Tehtävälistalla

- Lapsen vaatteiden myynti 

- Liinavaatteiden vähentäminen

- Kirjahyllyjen raivaaminen / järjestäminen

ja muuta pientä hommaa vielä, mutta voitonpuolella alkaa homma olla. 

Olo on

helpottunut, keventynyt ja energisempi kuin aiemmin. Eilen illalla mietin miten tavattoman paljon aikaa käytin tavaroiden järjestämiseen ja paikkojen siivoamiseen ja muuhun stressaamiseen lapsen vauva- ja taaperoaikana :( . Mennyttä ei voi muuttaa, valitettavasti. Nyt iloitsen siitä, että nyt minä olen enempi läsnä kuin ennen, ennen ajatukset olivat aina jossakin muualla...pitäisi sitä ja tätä. Kaaos vie ja vei keskittymiskyvyn. 

Suosittelen turhista tavaroista luopumista lämpimästi.