joten koin eilen melkoista luomisen tuskaa. En vaan tiennyt, mitä loisin ja miten, mutta jotain teki mieli luoda. Sehän tuskastutti,kun ei tiennyt mihin purkaa jotakin sisällä vellovaa tunnetta,että jotakin järjevää luovaa olisi tehtävä. 

Tunne kesti liki koko päivän, kunnes päätin,että kirjoittaminen voisi auttaa,mutta kirjoitan vasta tänään. 

Kirjoitin juuri työhakemuksen uudelle alalle. Saa nähdä, miten tehtaalla nauretaan hakemukselleni :) .

Jollei yritä mitään, niin ei saa mitään. Näin se menee ja jokaiseen yritykseen sisältyy onnistumisen mahdollisuus sekä ainakin jokin opetus tulevaisuuden varalle. 

Olen valmis vaihtamaan alaa, identiteettini ja maailmankuvani eivät enää sovi entiseen ammattiini.Olen valmis kokeilemaan uutta ja oppimaan uutta alaa. Minusta on ikävää,että ihmisen pitäisi pysyä samalla alalla maailman tappiin saakka. Kyllä ihminen muuttuu ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat. 

Uskon, että minulla olisi ko. firmalle paljon tarjottavaa ja sen työntekijöille. 

Luonko millaisen ilmapiirin työpaikalle? Innostanko ja inspiroinko, tuenko ja autanko? Olenko millainen työkaveri? 

Työkavereiden kanssa vietetään melkeinpä enemmän aikaa päivässä kuin perheenjäsenten. Millainen " työperhe" sinulla on? 

On mielenkiintoista,miten erilaisia persoonia päätyy samaan työpaikkaan ja miten siellä dynamiikka toimii. 

Joskus myös valitettavasti ihan oikeita narsistisia kusipäitä, joiden kanssa ei voi tulla toimeen vaikka miten yrittäisi. Silloin kannattaa miettiä voisiko muualla ruoho olla vihreämpää. Ikävä kyllä näitäkin henkilöitä löytyy, jotka tuhoavat työkaverinsa terveyden sekä mahdollisesti jopa tämän lasten terveyden....stressi, kun seuraa kotiin. 

Elämä antaa välillä sitruunoita, purista niistä mehua.