Torstai oli kiireinen päivä, joka ei mennyt suunnitelmien mukaan. Illalla puoli seitsemästä iltayhdeksään olin ihan raato, sohvalla peiton alla. Sitten puoli yhdeksältä, mikä älynväläys toipuessa syväväsymyksestä päähän pälkähti...kahvia. No eipä sitä ihan helposti uni sitten taas tullut. 

Nyt on aamulenkki takana ja vähän paikkojen järjestämistä. Lapselle tulee kaveri yökylään, joten petasin myös vieraspedin. 

Eilen en ehtinyt ja illalla en jaksanut käydä ruokakaupassa, joten se on tämän päivän hommia muiden menojen lisäksi. 

Viikonloppuna ajattelin siivota parvekkeen, voisin myös käydä läpi jonkin nurkan ja pistää muutenkin paikkoja ojennukseen. Pieni koti ja tavaraa kodin kokoon nähden liikaa. Onneksi olen pääsemässä kokoajan kiintymyksestäni tavaroita kohtaan. 

Jos ei olisi tälläistä runsautta, löytyisi tavarat helpommin eikä siivoamisen alku veisi tuhottomasti aikaa, kun pitää nostella sitä ja tätä edestä  

Eteinen, joka meillä tuntuu olevan kuin logistiikkakeskus on lähtevien tavaroiden suhteen ollut aika hiljainen. Joskus siellä on ollut liki 10 eri paikkaan lähteviä pussukoita. Nyt on vain parille henkilölle pussukat sekä muovit ja pahvit tekemässä lähtöä.

Kyllä minä tämän sekamelskan vielä kesytän. Laatikko ja kaappi sekä taso kerrallaan. Ronskilla kädellä lähetettävä turhia juttuja kohti uusia koteja. Elämään kuuluu muutokset ja tavarat tuskin itkevät minun perääni, minä voin ehkä vähän kaivata. 

Joku toinen voi taas ilahtua enemmän tavarasta, jota minä ehkä vähän kaipaan. Ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, joten jään varmasti luopumisentuskan ja katumusten jälkeen tunnepuolella voitolle, kun saan jakaa toisen ilon. 

Taidan tänään jo vähän pengastaa paikkoja ja katsoa mitkä jutut saavat menolipun.

Vähän päivässä on paljon vuodessa. 

Mukavaa viikonloppua ja kohti stressittömänpää elämää