josta edellisesä kirjotuksessa mainitsin pieniä otteita. Sai minut viemään pussillisen kankaita tuttavalle, jotta hän voi tehdä niistä jotakin kerran osaa ommella. Minä alan todella karkottamaan lattialla ja kaapeissa vellovaa roinaa ja tavaraa kotoa pois. Roina kun ilmeisesti pitää mennessä kiinni ja minä haluan eteenpäin, ainakin nykyhetkeen. 

Lapsi pääsi käsiksi virkkuutyöhöni, ja ehti muutaman silmukan purkaa. Nyt en tiedä varmuudella, missä kohdin oon menossa. Purkamaan en ala! Pahuksen pahus. 

Tässä sitä mietin minkä yhden kasan hävitän tässä illan ratoksi tai ainakin järjestän. Entten tentten teelikamentten, hissun kissun -arvonnallako ratkaisen ongelman:) 

Nyt kyllä on motivaatio huipussaan saada selvitetyksi jokaikinen nurkka kotona. Ummetus kotona häviää:) ja sen ummetuksen tunnistaa siitä, ettei koti enää vedä tavaraa vaan sisälle tuleva tavara jää vaeltamaan ympäriinsä.

Minä kaipaan uusia tuulia elämään, en mitään ummehtunutta lehahdusta menneestä:) 

Pitänee luntata huominen siivouskalenterin tehtävä, jos tekisi jotakin jo ennakkoon...