Ahdistaa huomisen kotiin lähdön ajatteleminen ja vielä enemmän kotona odottava tavaroiden roudaaminen autosta sisälle.

Pääsin vähän eroon tavarasta, mutta kotiin palaa enemmän! Ja vielä tekemistä - eli vanhoja, risoja lakanoita, joista minun revittävä kudetta, josta virkkaan maton/mattoja parvekkeelle. Sinänsä kivaa hommaa, mutta tarkoitushan oli saada kotoakin kaikkea vähemmäksi. Nuo matot kyllä ovat paikallaan, koska parvekkeen betonilattia kaipaa lämmikettä päälleen.

Ulkona on tullut oltua aika paljon ja valoisuus on piristänyt. Samalla on ahdistanut paluu kaupunkiin, missä pihalla ei ole mitään järkevää tekemistä. Syksy ja talvi kaupungissä kerrostalossa menevät, mutta voi taivas kuinka voi keväällä ja kesällä ahdistaa.

Nyt kuitenkin muistettava elää hetkessä ja muistaa pieni iloinen valopilkku eli kotona oleva parveke.